Joskus on vaikeaa sisäistää uusi rooli. Tuntuu siltä että vanha on vielä päälllä. Että vanha meni niin hyvin ettei nyt pääse millään kiinni tähän uuteen. No semmostahan tää näytelmän tekeminen on. Mutta jos vanhasta roolista on jo vuosi tai ehkä kaksikin, siitä täytyy osata päästää irti. Ei voi kantaa vanhaa painolastina ikuisuuksia. Joskus voi jonkun näytelmän jälkeen tulla itselle sellainen olo, että wautsi wau, mää olenkin stara, mutta kyllähän semmoiset ajatukset täytyy karsia pois. Tällä ohdakkeisella harrastajateatterialalla ei varsinaisia staroja juurikaan ole. Tai jos on, ne on niin hyviä ettei niitten tarvitse elvistellä. Mää kirjoitin tän vaan nyt kun alkaa tuntua että nöyryys on kateissa. Nöyryys on näyttelijän tärkein ominaisuus ainakin alussa kun vielä luodaan uutta. Harjoitusten edetessä ja oikean tatsin löytyessä voi jo sitten liian nöyryyden heittää nurkkaan. Mutta aina on muistettava, jos tänään on mennyt hyvin, ota se nöyränä kiitoksena ja tee huomenna yhtä hyvä ellei parempikin suoritus. Joskus on vaan joutunut huomaamaan että jos antaa hyvän ja kiittävän palautteen niin seuraavat suoritukset ovat sitten päin sanonko mitä.Mutta nyt on pääsiäinen , nautitaan siitä ja vietetään parin päivän hyvin ansaittu lomanen.